Kurssiin kuuluu suunnitella ja toteuttaa ryhmässä tvt-projekti jonnekin kohteeseen. Meidän ryhmämme projekti alkaa hiljalleen täsmentyä: kohteena iltäpäiväkerho ja tarkoituksena tehdä oppilaiden kanssa satu jonka kuvat ja piirrokset oppilaat tekevät itse. Ja kaikki tämä tietenkin iPadillä. Mielenkiintoista selvittää mitä lapset tykkäävät tällaisesta sähköisestä kirjasta. Voittaako se esimerkiksi tavalliset satukirjat? Onko sadun tekeminen kivempaa tvt-laitteella kuin käsin piiirtäen ja kirjoittaen?
Tästä pääsen miettimään tvt:n suomia eriyttämismahdollisuuksia. Jos oppilas ei tykkää piirtämisestä tai hänellä on hienomotoriikassaan ongelmia voi hän tehdä sarjakuvan kätevästi myös tietokoneella. Mielestäni on aiheellista antaa oppilaille mahdollisuuksia tällaisissa tilanteissa, eikä pakottaa heitä samaan muottiin, joka ei heille sovi.
Äidinkielen luennollamme törmäsin erikoiseen väitteeseen. Kirjoittamaan opettelu tulisi aloittaa tietokoneella eikä käsin. Näin kuulemma tekstin sisältö saisi enemmän huomiota kuin itse käsialan oppiminen. Käsialaa aloitettaisiin harjoittelemaan siis vasta toisella luokalla kun kirjoittaminen on alkanut sujua koneen avulla. Idea kuulostaa tavallaan hullunkuriselta mutta tovin mietinnän jälkeen ymmärrän myös sen perimmäisen tarkoituksen. Tietokoneella kirjaimet ovat selkeästi saatavilla näppäimistä joten kirjoittamisen opettelu on helpompaa. Käsin kirjoitettaessa tulee oppilaan oppia samaan aikaan sekä kirjoittamisen salat että hienomotorinen taito luoda kynällä kirjaimia paperille.
Mahdollisuudet ovat rajattomat, pitää vaan miettiä milloin tvt:n käyttö on tarkoituksenmukaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti