Totesin, että blogi pohdinnat on parempi tehdä heti näin rehmäopetuskerran jälkeen jotta asiat ovat vielä tuoreina mielessä. Tällä viikolla meillä oli vierailia, Anu Liljeström, joka esitteli omia projektejaan kyläkouluissa. Opetuskerran pääpointit: autenttinen oppimisympäristö, oppilaista kumpuava kiinnostus ja opettamalla oppiminen ovat asioita joista varmasti kaikki olemme tässä laitoksessa kuulleet puhuttavan.
Oppilaiden työskentelyyn sitoutumisen kannalta on tietenkin ihanteellista, että he voisivat vaikuttaa käsiteltäviin asioihin. Jos oppilaiden kanssa lähdetään työstämään isompia projekteja, on kiinnostus aiheeseen erityisen tärkeää. Aivan samalla lailla kun on tutkijan kiinnostus tutkimuskohdettaan kohtaankin! Kuitenkin OPS rajoittaa käsiteltävät asiat, tai pikemminkin määrää mitä kaikkea lukuvuoden mittaan tulisi keretä opiskella. Jos oppilaat ovat vain kiinnostuneita Antiikin historiasta voivat he työskennellä sen kanssa hivenen syvällisemmin, mutta silti vähemmnä kiinnostavatkin asiat tulee keretä käydä läpi!
Liljeströmmin esittelemät projektit olivat aika mahtipontisia mutta mielestäni autenttista oppimisympäristöä voi ja tulee hyödyntää pienemmässä mittakaavassa yksittäisillä oppitunneillakin. Syksyn merkit näkyvät havainnollisemmin luonnossa kuin oppikirjan sivuilla, eikä ympäristötieto ole suinkaan ainoa asia joka mahdollistaa todellisessa ympäristössä työskentelyn. Lähiympäristön sanomalehden toimitukseen tutustuminen tukee erinomaisesti äidinkieleen kuuluvaa mediakasvatusta. Esimerkkejä voisi luetella loputtomasti ja luokanopettajan mieleikuvitus on vain rajana autenttiselle työskentelylle.
Liljeströmmin esimerkeistä haluaisin kommentoida ensimmäistä joka käsitteli jääkauden opetusta. Kyseinen opintojakso vaikutti erittäin toimivalta ja oppilaat tuntuivat sitoutuvan haasteelliseen toimintaan hyvin. Tällaisen projektin toteutus tuntuu kuitenkin ylitsepääsemättömän raskaalta. Kuinka voisin toteuttaa vastaavaa luokassa joka koostuu vain samanikäisistä oppilaista? Kuka silloin opettaisi ja kenelle? Minkä oppiaineen tunteja käyttäisin näin laajaan projektiin ja kuinka ihmeessä saisin OPSin määräämät lukuvuoden asiat käsiteltyä? Lisäksi heräsin pohtimaan sitä, miksi kaikki esitellyt projektit oli toteutettu maaseudun kyläkouluissa. Onhan kyläkoulun ympäristö aivan erilainen verrattuna suureen kaupunkikouluun.
Jos tämän tyyppistä useita kuukausia kestävää projektityöskentelyä haluittaisiin yhä enemmän kouluihin, tulisi se mielestäni mahdollistaa myös muilla koulutoimen muutoksilla. Kenties luokaton peruskoulun suorittaminen olisi aivan uusi tuulahdus joka mahdollistaisi tällaiset isot projektit koulun arjessa. Vaikka luennon asiat kuulostivatkin kunnianhimoisilta ja isoilta, tulee mielestäni jokaisen opettajan osata niitä soveltaa omaan luokkaansa. Konkretia kunniaan ja pyllyt ylös penkeistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti