Maanantaina alkoi uusi kurssi TVT:n soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin. Pakko myöntää, että mennessäni tuolle kurssin aloitus luennolla, joka paljastuikin myöhemmin suurryhmäopetukseksi, oli minulla paljon ennakkoluuloja kurssia kohtaan. Viime TVT:n jakso kun sisälsi paljon työläitä projekteja ja puuduttavia luentoja.
Noh, tietyllä tavalla en ollut väärässä ennakkoluulojeni kanssa. Tämä kurssi tuo entistä enemmän työtä ja stressiä muutenkin kiireiseen kevääseen. On viikottaista blogia, kommentointia, pakollista opetusta, projektia ja tietysti vielä raportteja. Kuitenkin suurryhmätapaaminen herätti myös miettimään omaa suhtautumistani TVT:n käyttöön opetuksen työvälineenä ja hyvän oppimisympäristön edellytyksiä. Millainen olisi kaikkein antoisin oppimisympäristö? Sisältäisikö se tieto- ja viestintäteknoligian laitteita? Näihin kysymyksiin lähden etsimään vastausta tämän kertaisessa blogi pohdinnassani.
Aihetta on loogista lähteä tarkastelemaan siltä kantilta, kuinka itse käytän/olen käyttänyt teknologiaa opiskelussa. Ensimmäiset kokemukset ovat tietenkin alakouluajoilta jolloin opettajanamme oli jonkinlainen uraauurtava teknologia hörhö jonka mielestä kaikki esitelmät tuli tehdä silloiseen OPIT-oppimisympäristöön. Jopa oppilaana koin nämä jatkuvat esitelmien teot turhauttaviksi toistoiksi samasta, valmiista, kaavasta! Kuten arvata saattaa meidän kyläkoulussamme riitti tietokoneita, jokaisella kuudes luokkalaisella oli oma kannettava joita sitten käytimme tiedonhaussa ja edellä mainitsemieni esitelmien teossa.
Yläkoulussa teknologian käyttö opetuksessa oli huomattavasti vaikeampaa. Koneita ei ollut kaikille joten niitä päästiin käyttämään vain erityistilanteissa. Tekstinkäsittelyohjelmien käytön opettelu ja lähde kritiikki olivat tällöin opetuksen keskiössä. Lukio- ja yliopisto-opinnot taas tuntuvat jotenkin edellyttävän, että opiskelijalla on oma tietokone käytössään. Tehtäviä ei enää otetakkaan vastaan kirjallisina ja powerpointteja tulee tehdä harvase viikko. Kuitenkin tuntuu, että tietokone on ainoa teknologian osa-alue joka minulle on tuttu opiskelun saralta. Smatr boardien ja piirtoheittimet korvanneiden tykkien käyttö on alkanut selvetä vasta lukion myöhemmillä luokilla sekä täällä yliopistossa. Tämä on esimerkiksi ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogia oppimismielessä ja Wiki palvelut ovat tulleet minulle tutuiksi vasta tässä muutaman kuukauden aikana.
Tästä historiakatsaiksesta saattaakin jo päätellä, että suhtaudun TVT:n käyttöön opetuksessa hiukan kriittisesti vaikkakin uteliaasti. Omat, ajoittain jopa negatiivisetkin, kokemukset ovat saaneet minut ajattelemaan ettei teknologia kuulu kouluun ihan vain hienoutensa ja nykyaikaisuudensa vuoksi. Niillä tulee olla joku tavoitteellinen merkitys opetuksen ja oppimisen kannalta! Kuvittelemani ihanteellinen oppimisympäristö ei siis välttämättä automaattisesti sisällä teknologiaa.
Haluan käyttää TVT-laitteita järkevästi osana opetustani. Videotykit ja tietokoneet kuuluvat oleellisesti osaksi koulua ja esimerkiksi videoiden tekeminen on antoisaa kuvaamataidon tunneilla. Tällaisten laitteiden käyttäminen on myös tärkeä mahdollisuus joka jokaiselle lapselle tulee suoda. Haluaisin kuitenkin vetää selkeän rajan vapaa-ajan ja koulun teknologian käytön välille. Kaikilla uusilla laitteilla leikkiminen ei kuulu kouluun, liitutaulu ja lyijykynä ovat edellään toimivia työkaluja joita ei kannata unohtaa. TVT:n keskeisenä mahdollisuutena näen eriyttämisen ja kotoa tapahtuvan opiskelun. Uskon, että jo alakoululainen pystyisi tämän kaltaiseen blogityöskentelyyn ja sitä kautta itseopiskeluun. Pitkien sairauksien tai lomamatkojen aikana oppimista ja osallistumista koulutyöhön voisi pitää yllä esimerkiksi tätä kautta.
Entäs se hyvä oppimsiympäristö? No viihtyvyys ja monipuoliset mahdollisuudet ovat tässä kai se avainsanat. Mielestäni oppilaiden tulisi osallistua luokkahuoneen sisustamiseen ja siellä tulisi näkyä jokaisen kädenjälki. Turvallinen ja inspiroiva oppimisympärsti on mielestäni kaiken a ja o. Luokkahuoneen tulisi myös tarjota mahdollisuuksia monenlaiseen työskentelyyn. Monipuoliset ryhmätyötilat isoine pöytineen ja pienten oppilaiden kanssa esimerkiksi lukunurkkaus ovat oivia sisustuselementtejä. Hyvään oppimisympäristöön kuuluu myös vaivaton mahdollisuus tietokoneen käyttöön ja muunlaiseen tiedonhakuun.
Tämä kaikki pohdinta siis heräsi ensimmäisen suurryhmätapaamisen jälkeen. Katsotaan mitä loppu kurssi tuo mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti