Omia pelejä

Olen aina pitänyt tietokonepelejä älyn huipentumana mutta nyt huomasinkin, että osaa niitä tavan pulliainenkin tehdä. Ohessa aika huippu linkki josta saa ladattua ilmaiseksi pelinteko-ohjelman. Sillä on helppo ohjelmoida peliä, toimii jopa alakoululaisille.

http://www.kodugamelab.com/

Oppilaiden omat laitteet

Eräällä toisella kurssilla nousi tällä viikolla keskustelun aiheeksi se, uskaltaisinko opettajana ottaa käyttöön oppilaiden omia laitteita tunneilla. Oppilaiden tvt-laitteet ovat monesti huomattavasti koulun varustelutasoa edellä ja näin ollen niiden käyttäminen olisikin perusteltua ajankohtaisuutensa ja yleisyytensä vuoksi.

Kysymyksen kuultani spontaani reaktioni siihen oli, että ei missään nimessä. Entä jos jokin laite hajoaa tunnilla lapsen tai hänen kaverinsa käytössä? Kyllä silloin vanhemmat riemastuisivat. Tai entä jos kaikilla oppilailla ei ole niin hienoja laitteita? Syntyykö siitä eriarvoista kohtelua tai jopa kiusaamista? En ollut ainoa mietteissäni, sillä samoja argumenttejä nousi myös luennolla muiden opiskelijoiden suista. Kuitenkin vastapuolen edsutajakin löytyi. Voihan vanhemmilta kysyä toimintaan luvan jolloin vastuu laitteista ei enää kaadu opettajan niskaan. Luennolla todettiin myös se, että elämä on eriarvoista ja kaikilla ei mitenkään voi olla saman tasoisia laitteita taskussaan.

Olisi tietenkin hyvä, että oppilaille opetettaisiin, kuinka heidän omia älypuhelimiaan voi hyödyntää monipuolisesti opiskelussa mutta noudattaako tämä koulun tasavertaisuus periaatetta. Kinkkinen kysymys. Odotan innolla alkavaa kuvaamataidon kurssia, jossa kokeilemme kuulemma videoiden ja animaatioiden kuvaamista ihan tavallisilla laitteilla (esim kännykkä). Toivottavasti siis tuo kurssi tuo lisää pohjaa tähän  pohdintaan oppilaiden omien laitteiden käytöstä opetuksessa.

Kivaa

"Kivaa" oli kaikkien lasten vastaus kun kysyimme heiltä, miltä tuntui tehdä satua tällä tavalla. Oli silmiin pistävää kuinka lapset nauttivat työskentelystä ja aikaan saannoksestaan. Äänien lisäämisen mahdollisuus oli monien mielestä ehdoton valttikortti verrattuna tavallisiin satukirjoihin. Kaiken kaikkiaan ihan hauska projekti. Odotan siis mielenkiinnolla tämän viikon tapaamista jossa pääsee kuulemaan luokkakavereiden projekteista.

Vuorotellen

Nyt on puolet tvt-projektista takana. Kävimme siis ryhmän kanssa iltapäiväkerhossa tekemässä satua. Ensimmäisellä tapaamiskerralla lapset saivat ottaa kuvia keksimäänsä satuun ja kertoivat tarkemmin jokaisesta otoksessa. Ensi viikolla olisi tarkoitus näyttää lapsille heidän satunsa ja vähän kysellä kokemuksia sähköisesti kirjasta sekä koko projektista.

Ainakin tänään lapset olivat innoissan ja erittäin tehokkaita. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka lapset osasivat jakaa vuoroja innostuksensa keskellä. "Nyt on sinun vuoro ottaa kuva" ja "Nyt sinä saat sanoa, mitä tässä tapahtuu". Lapset tulivat hyvin sopuun yhteisestä sadusta ja taitavammat iPadin käyttäjät neuvoivat heikompia. Tvt ja yhteisöllinen oppiminen taitavatkin sopia yhteen ihan innostavasti.

Teknisiäongelmia ei kuitenkaan taaskaan päästy välttämään! Tallentaminen ei onnistu, vaarassa on jopa koko projektin idea eli se, että lapset pääsevät ensi viikolla ihailemaan toistensa tuotoksiaan. Kannustavaa.

PS: tämä päivitys on tehty kotoa yliopiston iPadillä :D kätevä peli..

Kurssista yleensä

Tämä on tvt:n soveltamista käsittelevä kurssi ja kurssin lopputyöstä, soveltavasta projektista, tehdään posteri!

Tähän mielleyhtymään huipentui tämän viikon asenteeni kurssia kohtaan. Onko hieman ristiriitaista, että tvt-projekti summataan loppujen lopuksi perinteiselle pahviposterille? Leikkaa liimaa ja tussilla kirjoittaminen ovat meille kaikkille tietenkin tuttuja menetelmiä, mutta kuinka ihmeessä ne edistävät tämän kurssi sanomaa? Meidän ryhmän tarkoituksena on tehdä satukirja lasten kanssa iPadille, niin ihmettelen vain mitä me siitä projektista saamme posterille laitettua. Noh, toivottavasti asia selvinnee sitten seuraavalla luennolla. Joka sekin on aika mielenkiintoinen läsnäolovelvoitteensa puolesta.

Yleensä kurssin alussa kysytään tavoitteet/toiveet kurssille. Nyt niitä ei ole kysytty mutta haluan ne silti kertoa. Unelmieni tvt-kurssi sisältäisi konkreettista tutustumista esimerkiksi netin tarjoamiin oppimisympäristöihin ja mahdollisuuksiin. Oletetaanko, että me kaikki osaamme käyttää dropboxia tai google docsia? Myös kustantajien tarjoamiin palveluihin olisi mukava päästä tutustumaan jo näin opiskelu aikoina. Wilma on tällä hetkellä käytössä melkein joka koulussa mutta silti se on vieras meille monille joiden omana kouluaikana sitä ei vielä ollut. Tällaiset asiat tuntuvat minusta tärkeämmiltä sisällöiltä tvt-kurssille kuin yhteisöllinen oppiminen josta olemme kuulleet jo usealla muulla opintojaksolla. Konkretia kunniaan myös meidän koulutuksessamme. Nimittäin vielä en ole saanut mitään konkreettisia vinkkejä, kuinka sovellan tvt:tä työssäni. iPadejä kun ei varmasti ole joka koulussa vielä silloinkaan kun valmistun täältä.

Soveltava projekti

Kurssiin kuuluu suunnitella ja toteuttaa ryhmässä  tvt-projekti jonnekin kohteeseen. Meidän ryhmämme projekti alkaa hiljalleen täsmentyä: kohteena iltäpäiväkerho ja tarkoituksena tehdä oppilaiden kanssa satu jonka kuvat ja piirrokset oppilaat tekevät itse. Ja kaikki tämä tietenkin iPadillä. Mielenkiintoista selvittää mitä lapset tykkäävät tällaisesta sähköisestä kirjasta. Voittaako se esimerkiksi tavalliset satukirjat? Onko sadun tekeminen kivempaa tvt-laitteella kuin käsin piiirtäen ja kirjoittaen?

Tästä pääsen miettimään tvt:n suomia eriyttämismahdollisuuksia. Jos oppilas ei tykkää piirtämisestä tai hänellä on hienomotoriikassaan ongelmia voi hän tehdä sarjakuvan kätevästi myös tietokoneella. Mielestäni on aiheellista antaa oppilaille mahdollisuuksia tällaisissa tilanteissa, eikä pakottaa heitä samaan muottiin, joka ei heille sovi.

Äidinkielen luennollamme törmäsin erikoiseen väitteeseen. Kirjoittamaan opettelu tulisi aloittaa tietokoneella eikä käsin. Näin kuulemma tekstin sisältö saisi enemmän huomiota kuin itse käsialan oppiminen. Käsialaa aloitettaisiin harjoittelemaan siis vasta toisella luokalla kun kirjoittaminen on alkanut sujua koneen avulla. Idea kuulostaa tavallaan hullunkuriselta mutta tovin mietinnän jälkeen ymmärrän myös sen perimmäisen tarkoituksen. Tietokoneella kirjaimet ovat selkeästi saatavilla näppäimistä joten kirjoittamisen opettelu on helpompaa. Käsin kirjoitettaessa tulee oppilaan oppia samaan aikaan sekä kirjoittamisen salat että hienomotorinen taito luoda kynällä kirjaimia paperille.

Mahdollisuudet ovat rajattomat, pitää vaan miettiä milloin tvt:n käyttö on tarkoituksenmukaista.

Yhteisöllistä oppimista

Tiedämpähän ainakin nyt, mikä palapeli malli on.

Ennen en nimittäin tiennyt, millä nimellä kyseistä oppimismallia kutsutaan, vaikka sitä olin itse käyttänytkin. Ryhmäopetuksen suurin anti olikin ehkä siinä, että tajusin kuinka monella eri tavalla samaa asiaa voi käsitellä. Oman kotiryhmäni aiheena oli kierrätys, joka oli helposti liitettävissä kaikkiin käsiteltyihin malleihin. Oli jännää huomata, kuinka saman teeman eri puolia on mahdollista oppia eri oppimismallien avulla. Esimerkiksi palapelimallilla paneudutaan moneen teeman osa-alueeseen (muovipullon elinkaari, paperinkeräys ja ongelmajätteet) ja tutkivalla oppimisella selvitetään esimerkissämme materiaalien maatuvuutta.

Opetettava asia vaikuttaa siis aika paljon siihen minkä opetusmallin valitsee!